Yksi kertomus muumeista on jo julkaistu: Muumit ja suuri tuhotulva vuoden 1946 kynnyksellä, mutta sitä on myyty vain parisataa kappaletta. Aloitin uuden tarinan viipymättä, kun ensimmäinen kirja oli tullut painosta. Uusi kirja – Muumipeikko ja pyrstötähti – syntyi huikeaa vauhtia vuoden 1945 aikana. Paloin kertomisen innosta. Halu kirjoittaa muumipeikkoa oli niin voimakas, että minun oli komennettava itseäni jättämään muumit syksyllä, jotta voisin keskittyä yksityisnäyttelyyni, mutta en yksinkertaisesti voinut olla kirjoittamatta. Teksti ja kuvat ovat toisenlaisia ilmaisumahdollisuuksia oman maailman rakentamiseen kuin maalaaminen ja piirtäminen. Muumimaailmasta on muotoutunut oma kuvansa elämästä, ja minä olen ikään kuin kasvanut yhteen sen kanssa. Kirjoittaessani muumeja matkallani Ahvenanmaalla tarina seurasi minua minne meninkin. Kirjoitin kalliolla uinnin jälkeen, huoneessa, maalaustelineen edessä, veneessä kotimatkalla...
 |
| Pyrstötähti, kirjan Muumipeikko ja pyrstötähti kuvitusta |
Voisi kuvitella, että kuvataiteilijana työskentelisin päinvastoin, mutta kirjoitan tekstin miltei aina ennen kuvituksen syntymistä. Muotoillessani Muumipeikkoa ja pyrstötähteä luonnostelin kuva-aiheen muutamissa kohdissa vedoksiin, mutta merkitsen useimmiten vain sanallisen kuvauksen aiheesta. Kuvat syntyvät, kun teksti on valmis. On kuitenkin kohtauksia ja hahmoja, joita on mietittävä kuvina alusta alkaen.Raamatun tutkimiseni 1930-luvulla on vaikuttanut kirjaani temaattisesti ja kielellisesti. Kuvatessani pyrstötähteä sekoitan yhteen Raamatun, kansanuskomusten ja tähtitieteen aineksia ja kiedon niistä kohtalokkaan olemassaolon filosofian, jolle annan kuitenkin onnellisen lopun.
 |
| Yksinäisten vuorten observatorio |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti